sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Maan parhaat johtajuusfestarit: Johtajatulet!

Aina kun tulee takaisin Evolle, se on kuin kotiin palaisi.

Sain tiedon Evolla 28.-30.8.2015 järjestettävistä Johtajatulista melko aikaisin - Seuraanhan aktiivisesti sosiaalista mediaa. Ajattelin tietysti heti, että tuonne on päästävä. Ja vaikka lähdinkin yksistään matkaan, viikonloppu oli ikimuistoinen!

Perjantai-iltapäivällä pakkasin sitten rinkkani. Päätin samalla kokeilla tehdä Snapchat-tarinaa sosiaaliseen mediaan, jota halukkaat voisivat viikonlopun aikana seurata. Pakkaaminen kesti tämän takia hieman kauemmin, mitä normaalisti.



Ennen junamatkaa Riihimäeltä Hämeenlinnaan tajusin, että opiskelijakortti on unohtunut. Onneksi matka aikuisen lipullakaan ei ollut kallis. Silti oli sellainen ikävä tunne, että jotain muutakin on unohtunut...

Hämeenlinnan juna-asemalla oli vastassa muita huivikauloja, sekä yllätysyllätys, itseäni lähellä asuva tuttu bussikuski! Harmitti hieman, koska olisin voinut pyytää samantien heittämään koko matkan kotoa Evolle. Virnuili, että mihinkäs oon kaverini jättänyt.

Bussimatkalla istuin erään henkilön viereen (jonka nimen tietenkin unohdin). Normaalisti olen todella ujo, enkä osaa jutella tuntemattomien kanssa. Silloin tätä piirrettä ei huomannut, koska on helppo puhua, jos on yksi LAAJA keskustelunaihe: partio. Matkan aikana juteltiin Johtajatulista, johtajuudesta, leireistä, lippukunnista, opiskelusta, matkailusta... Ja pienistä kommelluksista. Minä kerroin, kuinka bussin rengas oli hajonnut samoajaleiri Kohulta palattaessa, mutta se kalpeni keskustelukumppanini kertomukseen, kuinka hän oli törmännyt (kirjaimellisesti!) vahingossa kiireessä Ruotsin kuninkaaseen eräällä ruotsalaisella leirillä.

Matkan aikana tajusin myös, mikä muu oli unohtunut: juomapullo! Apua! Onneksi oli kuitenkin muki, ja juomapisteet aina lähellä...

Lopulta linjuri kierteli kohti tuttua metsää ja Evosuoraa (tai Kilke-, Ilves-, Kohusuoraa). Vaikka rinkassa painoivat vain viikonlopun tavarat, matka suoran toiseen päähän tuntui loputtomalta. Infoteltta oli mahtava katos, johon keräännyttiin ilmoittautumaan. Pienen jonottamisen jälkeen pääsin etsimään itselleni telttapaikkaa valitsemaltani kakkosalueelta (alueet oli jaettu kolmeen osaan, ykkönen oli olevinaan meluisin ja kolmonen hiljaisin). Kaikki paremmat paikat tien vierestä olivat jo menneet, ja löysinkin itseni pystyttämästä uutta Haltiani heinikosta. Kulttuurishokki, olen tottunut majoittumaan metsässä!



Perjantai-illan ohjelmassa olivat nuotiopiirit. Olin jo etukäteen ilmoittautunut Hämeen Partiopiirin Hämäläiselle nuotiopiirille. Taisin käppäillä todella hölmistyneenä paperinivaska kädessäni (bingo ja laulun sanoja) kohti Tuulenpesää, sillä eräs Marika tuli heti kysymään, olenko yksin liikkeellä. En ole edes varma, tajusinko sanoa omaa nimeäni, kun hän rustasi nimeään bingoon, Mutta se oli silti mukavasti tehty!

Jäin yhteen pöydänpäähän syömään loppua ruoka-annoksestani, ja kipaisin hakemassa mehua. Takaisin tullessani huomasin, että istumapaikkani vieressä seisoskelee muita ihmisiä (oikeita aikuisia, iik!). Pienen odottelun jälkeen tajusin, että tietenkin uskallan ja voin mennä istumaan omalle paikalleni.

Tällä tavoin tutustuin kolmeen ilvespartiolaiseen sekä sain kupillisen trangiakahvia.

Lopulta lähdin nukkumaan. Ja tässä se juttu, josta sain kuulla koko viikonlopun eri ihmisiltä... Eli, porukkaa oli vielä saapunut Evolle oman tuloni jälkeen, ja sehän tarkoittaa lisää majoitteita. Ja oli pimeää ja blaablaablaa lisää tekosyitä. Mutta en löytänyt heti telttaani. Hiippailin telttojen välistä, ja mietin, mihin ihmeen suuntaan pitäisi lähteä. Showhun meni noin muutama minuutti, kunnes löysin omani.

Sinä yönä missasin revontulet sekä OEK:n nuotion, jossa laulettiin ja soitettiin pitkälle yöhön. Niin ja kadotin telttani uudestaan, Samalla kaavalla.

Kahden aikaan pääsin taas onnellisesti makuupussiin ja OEK:n nuotio hiljeni.


"Edes täällä ei saa nukkua pitkään!" kuulin perjantai-iltana. Ainahan se ärsyttää, herätä aamulla lämpimän makuupussin syleilystä. Mutta päivän ohjelmia en olisi skipannut mistään hinnasta, enkä aamiaista! (Aamiaisena leipää ja erikoisuutena annospussipuuroa. Perus alaleiriruokaa. Paitsi se annospussi. Mutta, yritin sanoa, että oli nälkä.)

Päivän ohjelmina olivat workshopit. Aamupäivällä olin Katleena "Skeitti" Kortesuon innostavaa viestintää käsittelevässä workshopissa. Paikalle saapunut yleisö sai about puolitoistatuntisen aikana nauraa, kommentoida ja ottaa muistiinpanoja. Sain tästä workshopista inspiraation suunnitella ja organisoida lippukunnan viestintää, ja olenkin hääräillyt koneen äärellä koko viikon eri partiojuttuja! Huh huh, onneksi tää innostus alkaa tosin jo laantumaan.


Workshoppien välillä oli reilusti vapaa-aikaa lounaasta huolimatta. Vietin tämän ajan yksikseni teltassani puoliksi torkkeessa. "Oho, siinä onkin jonkun jalat!" kuulin ainakin pari kertaa. Kukaan ei kuitenkaan kompastunut, vaikka olinkin välillä osittain ulkona auringon uhrina olevasta teltasta, jossa lämpö kipusi kolmeenkymmeneen.


Iltapäivän workshop-aiheekseni olin valinnut Johtajan ajanhallinnan, jota oli pitämässä Lauri Luoto. Olin kuullut jo lounaalla juttua, että tässä workshopissa vastataan kyselyyn puhelimella, joten "kaivakaa mobiililaitteenne esille" -pyyntö ei hämmästyttänyt. Vastausten perusteella jakauduttiin pienryhmiin, joiden kanssa keskusteltiin ajankäytöstä. Myöhemmin omia havaintoja ja vinkkejä jaettiiin kaikkien osallistujien kesken. Tässä kolme itselleni tärkeintä oppia workshopista:

  1. Opi sanomaan myös "ei"
  2. Tee alle kahden minuutin työt heti
  3. Kaikkien lippukuntalaisten ei kannata olla suunnittelemassa samaa tapahtumaa, jos aikatauluja on vaikea järjestellä kaikille sopivaksi

Illan ohjelmissa oli paljon valinnanvaraa. Itse kävin Allsång i Suffa -yhteislaulutuokiossa, jossa laulettiin "Kahden pennin orkesteri" -nimisen bändin tahdissa. Settilistassa oli mm. Aikakonetta, Dingoa, Kaija Koota, Haloo Helsinkiä. Myös perinteiset Mandoliinimies ja Puolalainen nuotiolaulu löytyivät ohjelmistosta.

Tunnelmia alkuillasta ja viikonlopun ainoa ei-Snapchat-video

Ennen soiton alkua istuskelin yksinäni Raffu-katoksen edessä. Vaan enpä kauaa, sillä viereeni pölähti vanha tuttu Kalle! Myöhemmin muut porukasta liittyivät seuraan. Yhteislaulutuokio oli monta kertaa hauskempi, kun oli joku pelleilemässä vieressä. Ja huudettiin (sen viikonlopun ainoiksi jääneitä) HYVÄ-KIVA-BRA,ANTAA TULLA LISÄÄ VAAN lopuksi. Ja vietin sitten loppuillan ko. tamperelaisten kanssa.

Yhdeksän jälkeen alkoi kaikille yhteinen Hetki hiljaisuudessa Raffu-katoksen edustalla. Odotin ohjelmalta jotain hiljaisuudessa pönötystä kynttilöiden kanssa, Tylsää! Mutta tämä olikin paljon muuta. Auringon laskettua valkokankaalle heijastettiin lyhyt pätkä, jonka viestinä oli "mitä tekisit, jos tämä olisi elämäsi viimeinen päivä?" Seuraavaksi kaijuttimista kajahti pyyntö: "Please, lay down."

Kyseessä oli eräänlainen rentoutumisharjoituksen ja oman partiouran muistelu. Omassa mielessä sai hiljaa miettiä ensimmäistä päivää partiossa ("Uudet sudarit tervehtii sormet erillään..."), ensimmäistä yötä teltassa (hirvimajalla puolarissa), ensimmäistä kertaa vuolemista puukolla... Jne. Ja kun alettiin hymisemään "Ilta pimeneetä", painoin silmäni kiinni,

Odottamattomasti jotkut hihittivät edelleen selostuksen kummalliselle pieruhuumorille. Nauru tarttui ja levisi johtajasta toiseen. Lopulta aloin itsekin hytkymään, koska tuntui niin typerältä, kun toiset eivät pysty hillitsemään itseään. Pian tajusin joutuneeni itsekin uhriksi. Sihahdin "sori" Kallelle, joka tönäisi minua.

Loppuillasta oli vaikka mitä ohjelmaa. Evosuoralla katsottiin elokuvaa, oli sauna, yösuunnistusta, kuutamomelontaa, yöhartaus... Itse tanssin aluksi lavatansseissa (oli sinne eksynyt muutamia vanhempiakin, jotka osasivat tanssia "oikein"), bändinä Kahden pennin orkesteri ja perään ysäridiscossa, vanhan tutun DJ Janglerin tahtiin.

Sunnuntain aamupalalla törmäsin jälleen lähialueen lippukuntien Outiin, Riinaan ja Tanjaan. Kolmikko oli aamupäivällä suuntaamassa Roihun leirilippukunnanjohtajien koulutukseen. Jokaisella tapaamiskerrallamme olimme puhuneet Riihimäen alueen Road 54 -leirilippukunnasta, eikä aamiainen ollut poikkeus. Outoa ajatella, että tähän aikaan ensi vuonna finnjamboree on jo aikaa sitten pidetty!

Loput sunnuntaista lipui tasaisesti kuin kanootti järvellä... Olin ilmoittautunut sunnuntaiaamullekin vielä ylimääräiseen workshoppiin, mutta jätin sen välistä. Söin lounaani hitaasti, aluksi uusien tuttavuuksien, kaukapartiolaisten kanssa. Moikattuani heille syvennyin omiin ajatuksiini.

Iltapäivällä alkoi ukkostaa. Rinkan sain pakattua äkkiä. Perjantai-illalta tutut ihmiset odottivat suoralla bussia, ja kertasin heidän kanssaan viikonlopun tapahtumia. Johtajatulia pakattiin kasaan. Ukkonen lähestyi, samoin sade. Linjuri oli myöhässä väärän osoitteen takia. Retro-Forbus. Tuli ihan alakoulu mieleen.

Tällä kertaa istuin yksin bussissa. Hämeenlinnassa satoi kaatamalla.



P.S. Olin laskenut väärin. Se olis nyt 21 yötä Evolla takana! Ja ensi kesänä lisää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti